Netin kauppapaikoilla, esimerkiksi tori.fi:ssä, on myynnissä runsaasti käytettyjä pianoja. Osaa pianoista annetaan jopa ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan. Varmin tapa hankkia piano on tietenkin ostaa se pianoliikkeestä. Tällöin soittimelle saa yleensä takuun sekä neuvoteltua kuljetuksen sopuhintaan kaupan yhteyteen. Mutta halvalla tai jopa ilmaiseksi on mahdollista löytää asiallinen soittopeli, mikäli osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Alla on pientä pohdintaa siitä, mitä tällaisen soittimen kohdalla voi olla vastassa ja mitä kannattaa ottaa huomioon.
Soittimen ulkonäkö ja sopivuus sisustukseen on usein yksi hankinnan kriteeri. Vanha antiikkipiano voi siksi olla monelle mieluisa vaihtoehto. Antiikkipianot sisältävät usein moderneja pianoja enemmän koristeellisia yksityiskohtia, mm. kynttilälampetit etulevyssä. Mikäli tällaista pianoa mielii hankkia soitettavaksi, on erityisen tärkeää, että pianoa on ylläpidetty, eli viritetty ja huollettu säännöllisesti. Valitettavasti nämä vanhat pianot ovat usein sellaisia, että ne ovat olleet useita vuosia virittämättä ja huoltamatta. Viritystaso voi olla laskenut hyvin alas, koneiston ruuvit löysällä, akselit väljät tai vaihtoehtoisesti jumissa. Äänipohjassa on lähes poikkeuksetta halkeamia ja äänipohjan takana olevat rivat saattaa olla irti liimauksista, mikä aiheuttaa ikäviä sivuääniä pianon sointiin. Myös viritystapit, joihin kielet kiinnittyvät, saattavat olla löysiä ja tästä johtuen piano ei pidä virettä. Tällaisen pianon elvyttäminen soittokuntoon ja standardiin viritystasoon on joskus mahdollista, mutta kieliä saattaa katkeilla virityksen aikana, mikä lisää virityskustannuksia. Oma lukunsa on sitten vanhanaikaisella ns. yläsammuttajakoneistolla varustetut pianot. Nämä ovat koneiston rakenteen vuoksi erittäin työläitä virittää. Lisäksi koneiston huolto on usein hankalaa, sillä jo pelkkä koneiston irrotus saattaa tietyissä malleissa olla tehty todella monimutkaiseksi.
Jos tällaisen vanhan antiikkipianon loppujen lopuksi saa vireeseen, ei se välttämättä vastaa kosketukseltaan ja soinnillisilta ominaisuuksiltaan modernia pianoa. Lisäksi tulee hyväksyä erilaiset kolinat ja muut sivuäänet, mitä vanha koneisto saattaa tuottaa.
Toki on mahdollista löytää myös hyvin säilynyt tai peruskorjattu yksilö ja tällaisesta voikin parhaimmillaan saada pitkäikäisen kumppanin.
Tässä kohtaa täytyy kehua edesmennyttä kotimaista pianoteollisuutta. Vanhat kotimaiset Hellas- ja Fazer-pianot, n. 70-luvulta eteenpäin, ovat melko pomminvarmoja soittimia. Nämä on yleensä pitkänkin ajan jälkeen viritettävissä ja näissä harvemmin on isoja vikoja. Myös japanilaiset soittimet (Yamaha, Kawai) ovat yleensä varmoja pelejä, joskaan näitä harvemmin löytää uloskantohintaan. Edellä mainittuja soittimia uskaltaa lähes poikkeuksetta suositella, ellei sitten kyseessä ole erittäin runsaasti soitettu yksilö, esimerkiksi vanha koulu- tai opistosoitin.
Soittimia, joihin itse suhtautuisin suurella varauksella, merkkejä erikseen mainitsematta, on entisten Neuvostoliiton ja Itä-Saksan alueilta tulevat soittimet. Nämä eivät valitettavasti ole uutenakaan olleet kummoisia ja sekä materiaalit että työn laatu jättävät toivomisen varaa.
Olet siis päättänyt hankkia käytetyn, ilmaisen tai lähes ilmaisen pianon. Vaikka et pianoista ja niiden tekniikasta mitään ymmärtäisikään, on joitain asioita, mitä voit tarkastaa itsekin.
Soita kaikki koskettimet järjestyksessä läpi alhaalta ylös, mustat mukaan lukien. Lähteekö kaikista ääni? Kun päästät koskettimesta irti, palautuuko kosketin ja sammuuko ääni? Kun soitat koskettimet järjestyksessä läpi, onko seuraava ääni edellistä korkeampi? Kuulostaako koskettimien ääni terveeltä, vai kuulostaako jokin ääni puuroutuneelta tai ns. "saluunapianolta"? Onko tällaisia ääniä yksi vai useampi?
Mikäli kosketinta painaessa kuuluu ääni ja irti päästäessä ääni sammuu, kertoo se siitä, että koneisto toimii ainakin perusmuotoisesti. Mikäli äänen korkeus kasvaa soitettaessa ääniä järjestyksessä vasemmalta oikealle, on viritys ainakin jonkinlaisessa linjassa. Mikäli seuraava ääni on edellistä matalampi tai joukossa on saluunapianolta kuulostavia ääniä, voi tämä kieliä ongelmista viritystukissa.
Yritä kuunnella tällä kertaa, kuuluuko koneistosta napsumisia, kolinoita, ym. sivuääniä. Soita samaa kosketinta vielä useita kertoja nopeasti peräkkäin. Mikäli kosketin lyö välillä tyhjää eli ääntä ei kuulu, on koneistossa todennäköisesti jotain jumissa. Tämä ei välttämättä ole hälyttävää, mutta saattaa teettää ylimääräisiä töitä virityksen lisäksi. Soita useampia koskettimia yhtä aikaa. Mikäli omaat soittotaustaa, niin ota vaikka muutama kolmisointu tai soita jotain lempikappalettasi. Kuuluuko pianosta erilaisia särinöitä tai räminöitä?
Testaa lopuksi vielä pedaalien toiminta. Ja mikäli osaat, niin kannattaa kurkistaa myös kansien taakse ja tehdä yleissilmäys koneistoon ja kielitykseen. Onko kielet kirkkaat vai ruosteessa? Onko koneistossa kaikki rivissä ja järjestyksessä?
Kuten jo alussa mainittiin, vastaus on kyllä. Rohkeasti vaan pianokaupoille! Ostajalta tämä vaatii edellämainittua tarkkaavaisuutta tai toki aina on mahdollista kysyä virittäjää tekemään arviota hankinnan kohteena olevasta soittimesta!
